Päihdehaittojen ehkäisyä ei saa unohtaa
Blogi – 30. huhtikuuta 2011 klo 10.48 – kirjoittanut Riitta Skoglund
kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-osastossa 30.4.2011
Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen asetti 18.11.2009, osana kaupungin strategiaohjelman 2009-2012 täytäntöönpanoa, työryhmän tehtävänään valmistella vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelma Helsinkiin. Asian taustalla on valtakunnallinen Mielenterveys- ja päihdetyön suunnitelma 2009 ja sen edellyttämät toimenpideohjelmat päihdehaittojen ehkäisemiseksi. Helsingin ohjelma toimenpide-ehdotuksineen valmistui 20.9.10 eikä siitä sen jälkeen olekaan kuulunut mitään.
Missä viipyy ohjelman jatkokäsittely ja erityisesti, missä viipyvät toimenpiteet alkoholihaittojen vähentämiseksi? Ohjelmaa voi toki arvostella, tai tehdä vaikka parempi tilalle, mutta onko meillä varaa sivuuttaa itse asia, alkoholihaittojen ehkäisy, tai lykätä siihen tarttumista?
Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yhä useammin liityksissä toisiinsa, ja mielenterveysongelmat ovat työkyvyttömyyseläkkeiden suurin yksittäinen syy. Vanhempien kyvyttömyyteen huolehtia lapsistaan liittyy usein päihdeongelmia ja teini-ikäisten huostaanotot ovat lisääntyneet. Työikäisten suurin yksittäinen kuolinsyy on alkoholi. Yksinäisten ja muidenkin vanhusten alkoholisoituminen on Helsingin kotihoidolle kasvava haaste. Päivystyspoliklinikoiden potilaista suurin osa on päihteiden vaikutuksen alaisia. Henkirikoksista yli 50% ja pahoinpitelyistä yli 60% tehdään päihteiden vaikutuksen alaisina. Alkoholi on syynä lukuisiin tapaturmiin, onnettomuuksiin ja kuolemiin. Enemmän kuin kaksi kolmasosaa suomalaisista on huolissaan nykyisestä alkoholinkäytöstä.
Alkoholihaittojen ehkäisyssä ei olennaista ole hallittu kohtuukäyttö, vaan nimenomaan hallitsematon, haittoja aiheuttava käyttö. Suomalaisessa keskustelukultttuurissa alkoholi on hyvin herkkä ja tunnepitoinen aihe, ja keskustelu lukkiutuu helposti moralistien ja liberaalien asemasodaksi. Alkoholihaittojen ehkäisyn ja alkoholin myrkytyskäytön näkökulmasta katsoen alkoholista pitäisi puhua kuin mistä tahansa myrkystä, esimerkiksi arsenikista, digitaliksesta tai kärpässienestä. Puhumistakin enemmän pitäisi toimia haittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.
Moralistinen asenne estää puhumasta sekä myrkytyskäytöstä että kohtuukäytöstä tai alkoholin myönteisistä vaikutuksista.
Kesä on tulossa, alkoholinkäyttö lisääntyy virtaamalla, haitat moninkertaistuvat. Onko meillä varaa olla ryhtymättä toimiin haittojen ehkäisemiseksi; onko varaa olla etsimättä vielä enemmän ja parempia keinoja alkoholihaittojen vähentämiseksi kuin mitä ohjelmassa ehdotetaan?